Yrittäjän taloussanasto

Yrittäjän taloussanasto tarjoaa kattavan oppaan keskeisimmistä talouden ja kirjanpidon käsitteistä. Tämä sanasto auttaa navigoimaan liiketoiminnan taloudellisessa viidakossa, tukien päätöksentekoa ja strategista suunnittelua.

Katso tästä

Verotus ja lainsäädäntö

Taloudellinen analyysi ja mittarit

Rahoitus ja pääoman hallinta

Kirjanpito ja raportointi

Kustannukset ja kannattavuuden hallinta

Riskienhallinta ja toiminnan suunnittelu

Markkina ja myynti

Vältä yllätykset yrityksesi taloushallinnossa

Netvisorilla raportoit talousluvut selkeästi ja ennustat älykkäästi tulevaa.
Sen avulla automatisoit yrityksesi saatavien hallinnan ja laajojen rajapintojen
ansiosta tieto kulkee sujuvasti muiden käyttämiesi ohjelmistojen välillä.

Tutustu tästä

Verotus ja lainsäädäntö

Arvonlisävero (ALV):

On kulutusvero, jota peritään tavaroiden ja palveluiden myynnistä. Se lisätään tuotteen tai palvelun myyntihintaan, ja usein kuluttajat maksavat sen ostaessaan tuotteita tai palveluita. Yritykset, jotka ovat ALV-rekisterissä, voivat vähentää ostamiensa tuotteiden ja palveluiden arvonlisäveron myynneistä veloittamastaan arvonlisäverosta. Näin varmistetaan, että vero kohdistuu vain lisäarvoon, joka syntyy tuotanto- tai myyntiketjun jokaisessa vaiheessa. Arvonlisäverolla voi olla erilaisia verokantoja riippuen tavaroista tai palveluista ja maasta. Esimerkiksi elintarvikkeilla, kirjoilla tai lääkkeillä voi olla alennettu verokanta verrattuna yleiseen verokantaan. ALV-rekisterissä olevien yritysten on raportoitava ja tilitettävä kerätyt arvonlisäverot säännöllisesti, yleensä kuukausittain tai neljännesvuosittain. ALV on tärkeä osa yritystalouden hallintaa, sillä väärin hoidettuna ALV-velvoitteet voivat johtaa merkittäviin taloudellisiin seuraamuksiin.

Verosuunnittelu:

Strategioiden kehittäminen ja toteuttaminen verojen minimoimiseksi lain puitteissa.

YEL:

Yrittäjän eläkevakuutus. Yrittäjänä sinun on otettava itsellesi eläkevakuutus kuuden kuukauden kuluessa yritystoiminnan alkamisesta. Pelkkä yrityksen omistaminen, ilman siinä työskentelyä, ei velvoita vakuutuksen ottamiseen. Jos yrittäjän eläkelain (YEL) mukaiset edellytykset täyttyvät, tarvitset vakuutuksen, vaikka työskentelisit yrittäjänä sivutoimisesti tai kausiluonteisesti. Eli samat säännöt koskevat myös kevytyrittäjää tai itsensä työllistäjää.

Taloudellinen analyysi ja mittarit

Asiakaskannattavuus:

Viittaa yksittäisen asiakkaan tai asiakasryhmän tuottamaan taloudelliseen arvoon yritykselle. Se mittaa, kuinka kannattavaa on palvella tiettyä asiakasta tai asiakassegmenttiä, ja auttaa tekemään tietoisia päätöksiä siitä, mihin asiakassuhteisiin kannattaa investoida ja miten eri asiakassuhteita pitäisi hallita. Asiakaskannattavuutta laskettaessa on otettava huomioon sekä asiakkaalta saadut tulot että asiakkaaseen käytetyt kulut, jotta saadaan tulokseksi asiakkaan kokonaiskannattavuus.

Tunnistamalla kannattavimmat asiakkaat, yritys voi kohdentaa resurssinsa tehokkaammin ja luoda räätälöityjä palveluita tai tuotteita kyseisille asiakkaille. Ymmärrys asiakaskannattavuudesta auttaa priorisoimaan asiakassuhteet, kehittämään asiakasuskollisuutta ja parantamaan asiakaskokemusta. Asiakaskannattavuusanalyysi voi ohjata yrityksen strategia- ja kasvuponnisteluja, esimerkiksi tunnistamalla uudet, potentiaalisesti kannattavat markkinasegmentit. Keskittymällä kannattaviin asiakkaisiin yritys voi vähentää riippuvuuttaan vähemmän kannattavista asiakasryhmistä ja näin vähentää liiketoimintariskejä.

Bruttotulos:

Myyntituotot miinus myytyjen tuotteiden tai palveluiden suorat kustannukset.

Current ratio:

Mittaa maksuvalmiutta. Se kertoo yrityksen kyvystä maksaa takaisin lyhytaikainen vieras pääoma olettaen, että myös varasto on myytävissä ja käytettävissä kattamaan lyhytaikaiset velvoitteet. Tämän mittarin avulla varmistat, että yritykselläsi on riittävästi puskuria yllättäviin menoihin. Tarvitset sitä etenkin, jos tulovirta alkaa tyrehtyä. Normaalisti arvon tulisi olla yli 1 osoittaakseen, että vaihtuvat vastaavat kattavat lyhytaikaisen vieraan pääoman maksuvelvoitteen täyttämiseksi.

Current ratio = rahavarat + saamiset + varaston arvo / lyhytaikaiset velat.

Quick ratio:

Quick Ratiolla viitataan happotestiin. Erotuksena current ratioon quick ratiolla mitataan yrityksen maksuvalmiutta lyhyellä aikavälillä eli kuinka hyvin se voisi kattaa lyhytaikaiset velkansa nopeasti rahaksi muutettavalla omaisuudellaan. Siihen ei lasketa mukaan vaihto-omaisuutta (esim. varasto), jonka realisointi on usein hidasta. Tunnusluvun alarajana pidetään usein 1:tä eli yritys voisi tarvittaessa kattaa lyhytaikaiset velkansa omalla rahoitusomaisuudellaan.

Quick ratio = rahavarat + saamiset / lyhytaikaiset velat

Jalostusarvo:

On yrityksen ostamille tuotteille ja palveluille luoma lisäarvo ennen kuin lopputuote luovutetaan asiakkaalle. Tunnusluku kertoo, kuinka hyvin yritys pystyy hyödyntämään työntekijöitään ja aineellista pääomaansa.

Kannattavuus:

Yrityksen kyky tuottaa voittoa suhteessa sen liikevaihtoon tai pääomaan. Yritys on kannattava, kun sen tulot ylittävät menot ja se tuottaa voittoa pitkällä aikavälillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yrityksen toiminta tuottaa enemmän rahaa kuin mitä sen pyörittäminen maksaa.

Kannattavuus lasketaan: Liikevoitto = Tulot – Menot. Kannattavuusprosentti = (Liikevoitto / Liikevaihto) × 100

Käyttökate (EBITDA):

Tulos ennen korkoja, veroja, poistoja ja arvonalentumisia. Käyttökate kertoo kuinka paljon liikevaihdosta jää katetta toimintakulujen vähentämisen jälkeen.

Käyttökateprosentti:

Kertoo, paljonko käyttökate on yrityksen liikevaihdosta. Se saadaan jakamalla käyttökate liikevaihdolla. Käyttökateprosentti kertoo esimerkiksi kuinka paljon hintapaineita yritys kestää. Sen avulla pystyt tarkastelemaan yrityksesi tilannetta eri tilikausilla sekä vertaamaan yritystäsi muihin saman toimialan yrityksiin. Tässä on toimialakohtaisia eroja, mutta karkeasti voidaan sanoa, että:

  • 5-10 % käyttökate on kohtalainen,
  • 10-20% on hyvä ja liiketoiminta terveellä pohjalla,
  • yli 20% kannattavuus on erinomainen.

Liikevaihto:

On yleisin yrityksen toiminnan laajuutta kuvaava tunnusluku. Vertaamalla yrityksen liikevaihtoa toimialan keskiarvoon, voidaan arvioida yrityksen asemaa toimialalla. Mikäli yritys on kasvanut liikevaihdolla mitaten alan keskimääräistä kasvua nopeammin, se on kyennyt lisäämään markkinaosuuttaan. Liikevaihto on yrityksen vuotuinen varsinaisen toiminnan myyntitulojen määrä, josta on vähennetty myynnin oikaisuerät, kuten myönnetyt alennukset, arvonlisävero ja muut välittömät verot.

Liikevaihdon muutosprosentti:

Kertoo siitä, kuinka paljon liiketoiminta on kasvanut. Pystyt vertaamaan yrityksesi kasvua aikaisempiin kausiin sekä kilpailijoihin. Pystyt arvioimaan myynnin onnistumista ja pohtimaan, pitäisikö esimerkiksi hintoja nostaa.

Liikevoitto/liiketulos (EBIT):

Liikevoitto kuvaa, paljonko yrityksen liikevaihdosta jää voittoa ennen rahoituskuluja ja veroja. Liikevoitto lasketaan vähentämällä liikevaihdosta muuttuvat ja kiinteät kulut sekä suunnitelman mukaiset poistot. Jos liikevoitto on negatiivinen, puhutaan liiketappiosta.

Liikevoittoprosentti:

Saadaan jakamalla liikevoitto liikevaihdolla ja kertomalla saatu luku sadalla. Liikevoittoprosenttia voi hyödyntää oman toimintansa eri tilikausien vertailuissa ja jossain määrin myös eri toimialojen välillä. Tulkinnassa tulee kuitenkin huomioida aina toimiala- ja liiketoimintakohtaiset tekijät.

Myyntikate:

On yksi yleisimmin seurattavista tunnusluvuista ja viestii yrityksen toiminnan kannattavuudesta. Se kertoo, kuinka paljon liikevaihdosta jää jäljelle sen jälkeen, kun siitä on vähennetty liikevaihdosta riippuvat kustannukset kuten raaka-aineet ja ulkopuoliset palvelut, sekä muut välittömät kustannukset, kuten osa palkoista.

Myyntikateprosentti:

Kertoo, paljonko myyntikate on yrityksen liikevaihdosta. Hahmotat yrityksesi kannattavuuden paremmin, kun suhteutat myyntikatteen eurot liikevaihtoon. Myyntikateprosentin avulla voit myös vertailla kannattavuuden muutosta eri tilikausilla.

Myyntikateprosentti = myyntikate / liikevaihdo x 100.

Myyntikateprosentti on hyvin toimialariippuvainen. Matala alle 30% myyntikate on hyvin tavanomainen esimerkiksi vähittäiskaupassa, missä pintä katetta kompensoidaan suurilla volyymeillä. Palvelualoilla puolestaan jopa 50% myyntikate on tavanomainen. On tärkeää muistaa, että jos yrityksen kulurakenne vaatii korkean katteen, mutta myyntikate jää alle toimialan keskitason, voi kannattavuus kärsiä. Toisaalta matala myyntikate ei ole ongelma, jos myyntimäärät ovat suuret ja muut kustannukset hallinnassa.

Nettotulos:

Yrityksen tulot miinus kaikki kulut ja verot. Näet, paljonko viivan alle todellisuudessa jää.

Nettotulosprosentti:

Kertoo, paljonko nettotulos on yrityksen liikevaihdosta. Pystyt tarkastelemaan yrityksesi tilannetta eri vuosina sekä vertaamaan sitä muihin yrityksiin.

Nettotulosprosentti = nettotulos / liikevaihto x 100.

Myös tässä on suuria toimialakohtaisia eroja. Karkeasti laskettuna alle 5 % nettotulos on matala, mutta voi olla normaalia esim. kaupan alalla:

  • 5–10 % = kohtuullinen
  • 10–20 % = hyvä
  • yli 20 % = erinomainen

Oman pääoman tuottoaste (ROE):

Tuotto, jonka omistajat saavat sijoitukselleen. Oman pääoman tuottoaste viittaa yritykseen sijoitettuun omaan pääomaan ja kuinka hyvin se on tuottanut voittoa. Tunnuslukuun liittyvät tavoitteet määräytyvät omistajien omien tuottovaatimusten mukaan. Luku konkretisoi sen, kuinka hyvin yritys on onnistunut vastaamaan tavoitteeseen. Luku on toimiva mittari aloilla, joiden toimintaan on sitoutunut paljon pääomaa esim. valmistava teollisuus. Se ei toimi yhtä hyvin aineettomaan osaamiseen perustuvilla aloilla (esim. asiantuntijapalvelut, konsultointi).

Omavaraisuusaste:

Osuus yrityksen varallisuudesta, joka on rahoitettu omalla pääomalla. Omavaraisuusaste kertoo yrityksen pitkän tähtäimen vakaudesta ja viittaa siihen, kuinka suuri yrityksen omien varojen osuus on kaikista yrityksen käytössä olevista pääomista. Korkea omavaraisuusaste kertoo, että yrityksen johto on minimoinut velkarahoituksen käytön. Mitä matalampi omavaraisuusaste, sitä enemmän toimintaa rahoitetaan velkarahalla.

Tarjous uusille yrityksille:
Netvisor vuodeksi ilman kk-maksuja
Tutustu etuun

Pääomakustannus:

Kustannus, joka liittyy rahan hankintaan investointeja tai liiketoimintaa varten. Velkapääomasta muodostuu kustannuksia esimerkiksi korkokuluista, pankkilainojen ja joukkovelkakirjojen kustannuksista ja lainan lyhennyksiin liittyvistä kuluista. Oman pääoman kustannuksia taas ovat esimerkiksi osakkeenomistajien vaatima tuotto ja sijoittajien odotus osinkotuotoista.

Sijoitetun pääoman tuotto (Return on Investment, ROI):

Mittari, joka arvioi sijoitetun pääoman tehokkuutta tai kannattavuutta. Sijoitetulla pääomalla tarkoitetaan yritykseen sijoitettua korollista vierasta pääomaa sekä omaa pääomaa. Tunnuslukuun vaikuttavat siis tuloksen lisäksi sijoitettu pääoma. Suurempi prosentti tarkoittaa korkeampaa tuottoastetta.

Suhteellinen velkaantuneisuusaste:

Yrityksen velkojen ja liikevaihdon suhde. Suhteellinen velkaantuneisuus mittaa yrityksen velkojen suhdetta toiminnan laajuuteen. Se kuvaa tuottojen riittävyyttä velkojen hoitoon.

Velkaantumisaste:

Korollisten velkojen suhde omaan pääomaan. Velkaantumisaste kertoo korollisten velkojen suhteellisen osuuden yhtiön omasta pääomasta. Mitä enemmän yritys käyttää velkarahaa toimintansa rahoitukseen, sitä suuremman rahoitusriskin se ottaa. Velkaantumisaste on tyydyttävä, mikäli se on kahden ja neljän välillä. Vastaavasti tunnusluvun arvon ollessa alle kahden voidaan velkaantumisastetta pitää hyvänä.

Vieraskapitaalisuhde (Debt to Equity Ratio):

Suhde, joka mittaa yrityksen velkojen määrää suhteessa omaan pääomaan.

Rahoitus ja pääoman hallinta

Investointilaskelma:

Menetelmä, joilla arvioidaan investointien kannattavuutta ja riskejä.

Kassavirta:

Rahavirtojen liikkuminen yritykseen ja sieltä pois. Kassavirta jaetaan yleensä kolmeen pääosioon:

Liiketoiminnan rahavirta (Operatiivinen kassavirta):

  • Tämä osa kuvaa rahavirtaa, joka syntyy yrityksen varsinaisesta liiketoiminnasta, kuten tuotemyynnistä tai palveluiden tarjoamisesta.
  • Sisältää rahamäärät, jotka saadaan asiakkailta sekä rahavirrat, jotka liittyvät päivittäisen liiketoiminnan kuluihin, kuten palkat, vuokrat ja ostovelat.

Investointien rahavirta:

  • Tämä osa kertoo rahavirrat, jotka liittyvät yrityksen pitkäaikaisten omaisuuserien hankintoihin ja myynteihin, kuten kiinteistöihin, koneisiin tai investointisalkkuihin.
  • Sisältää pääoman hankintaan liittyvät kulut, kuten laitehankinnat sekä rahavirrat omaisuuden myynnistä.

Rahoituksen rahavirta:

  • Tämä osa sisältää rahavirrat, jotka liittyvät yrityksen rahoitukseen, kuten lainanotto- tai lyhennykset sekä omistajille maksetut osingot.
  • Luotot ja vieraan pääoman lyhennykset sekä oman pääoman ehtoiset rahavirrat, kuten osakeantitulot.

Kassavirtalaskelma:

On raportti, joka esittää yrityksen kassavirran, eli kuinka paljon rahaa tulee sisään ja menee ulos tietyn ajan kuluessa. Kassavirtalaskelma on keskeinen osa yrityksen taloudellista raportointia, ja se auttaa yritystä ja sen sidosryhmiä ymmärtämään, mistä rahavarat ovat peräisin ja mihin niitä käytetään. Kassavirtalaskelma on erityisen tärkeä, koska se tarjoaa näkemystä yrityksen likviditeettitilanteesta ja sen kyvystä selviytyä lyhyen aikavälin maksuvelvoitteista.

Toisin kuin tuloslaskelma, joka perustuu usein kirjanpidon suoriteperusteisuuteen, kassavirtalaskelma kuvaa yrityksen todellista rahatilannetta. Tämä tekee siitä tärkeän työkalun sijoittajille, luotonantajille ja yritysjohdolle arvioida yrityksen taloudellista terveyttä ja kykyä jatkaa toimintaansa ilman, että se kohtaa likviditeettikapeikkoja.

Käyttöpääoma:

On yrityksen päivittäisten toimintojen rahoitusvarojen määrä, joka kertoo kuinka hyvin yritys pystyy kattamaan lyhytaikaiset velkansa ja operatiiviset kulunsa. Käyttöpääoma lasketaan vähentämällä yrityksen lyhytaikaiset velat sen lyhytaikaisista varoista. Se antaa kuvan yrityksen likviditeetistä ja operatiivisesta tehokkuudesta. Käyttöpääoman hallinta on tärkeää, sillä sen avulla yritys voi varmistaa riittävän likviditeetin sujuvan operatiivisen toiminnan ylläpitämiseksi ja se voi myös vaikuttaa yrityksen kasvustrategioihin ja investointikykyyn.

Likviditeetti:

Yrityksen kyky selviytyä lyhyen aikavälin veloista ja sitoumuksista. Likviditeettiä arvioidaan erilaisilla tunnusluvuilla, joista yleisimmät ovat:

Likvidit varat:

Varat, jotka voidaan nopeasti muuttaa käteiseksi ilman merkittävää arvonalennusta. Näitä ovat mm. yrityksen kassassa oleva raha, pankkitilillä olevat varat, myyntisaamiset (asiakkailta saatavat maksut), helposti rahaksi muutettavat sijoitukset ja lyhytaikaiset arvopaperit (esim. pörssiosakkeet, rahamarkkinasijoitukset)

Lyhyt- ja pitkäaikainen velka:

Velat, jotka erääntyvät maksettaviksi tietyn ajan kuluessa. Lyhytaikaiset velat erääntyvät alle ja pitkäaikaiset yli vuoden kuluessa.

Nettorahoituskulut:

Kertoo juoksevien rahoituskulujen osuuden liikevaihdosta. Mitä suurempi tämä osuus on, sitä korkeammaksi yrityksen käyttökatevaatimukset nousevat.

Nettorahoituskuluprosentti arvioidaan seuraavasti:

  • Hyvä: alle 20 %
  • Tyydyttävä: 20–29 %
  • Välttävä: 30–39 %
  • Heikko: 40 % tai yli

Nettovelkaantumisaste:

Kuvaa velan osuutta yrityksen rahoitusrakenteessa. Se kertoo velkojen ja oman pääoman erien välisen suhteen.

Netttovelkaantumisaste = korolliset velat – rahavarat / oma pääoma x 100.

Nettovelkaantumisaste on hyvä, kun se on alle 50 %, sillä silloin yrityksen velkaantumisaste on matala ja vakavaraisuus hyvä.

  • 50–100 % velkaantuminen on kohtuullista, mutta riski on kasvanut.
  • Yli 100 % tarkoittaa korkeaa velkaantumisastetta, ja yritys voi olla riippuvainen lainarahoituksesta.

Jos nettovelkaantumisaste on korkea, yrityksen kannattaa miettiä:

  • velkojen lyhentämistä tai
  • oman pääoman vahvistamista, esimerkiksi tulorahoituksella tai uusilla sijoituksilla.

Toisaalta yrityksen velkaantumisaste voi olla myös negatiivinen.
Jos yrityksen rahavarat ylittävät velat, nettovelkaantumisaste on negatiivinen, mikä tarkoittaa erittäin vahvaa taloudellista asemaa.

Oma pääoma:

Omistajien yritykseen sijoittamat varat ja kertyneet voitot.

Osinko:

Osingot ovat yrityksen voitosta osakkaille jaettavia rahasummia. Ne ovat tapa, jolla yritys palauttaa voittojaan omistajilleen. Osinkojen maksamisesta päättää yhtiökokous hallituksen ehdotuksen pohjalta. Ne maksetaan yleensä käteisellä, mutta voivat olla myös osake- tai lisäosinkoja. Osingon suuruus riippuu yrityksen voittokertymästä, tulevaisuuden investointitarpeista ja osakkeenomistajien tuottovaatimuksista. Osingot voivat olla säännöllisiä (esim. vuosittain) tai kertaluonteisia (esim. yrityskaupan jälkeen).

Perintä:

Yrityksen perintä tarkoittaa sitä, että jos asiakas (toinen yritys tai kuluttaja) ei maksa laskuaan ajallaan, yritys voi ryhtyä toimiin saadakseen rahansa takaisin. Yleensä ensin lähetetään maksumuistutus (voi sisältää muistutuskulun). Jos maksua ei tule muistutuksen jälkeenkään, yritys voi aloittaa perinnän tai siirtää laskun perintätoimistolle. Perinnässä asiakkaalle lähetetään maksuvaatimus ja annetaan uusi määräaika maksaa. Jos maksu edelleen viivästyy, perintä voi edetä käräjäoikeuteen, ja yritys voi hakea maksutuomiota. Lopulta velka voidaan ulosmitata, eli perintä siirtyy ulosottoon, jolloin palkasta tai omaisuudesta voidaan ottaa rahaa suoraan velan kattamiseksi.

Perintäprosessi on hyvä hoitaa asiallisesti ja laillisia keinoja käyttäen, jotta asiakassuhteet eivät kärsi ja yritys saa rahansa takaisin mahdollisimman sujuvasti.

Pääomarakenne:

Yrityksen rahoituksen jakautuminen oman ja vieraan pääoman kesken.

Vakuudellinen laina:

Laina, joka on taattu lainanottajan omaisuudella.

Vieras pääoma:

Yrityksen velat ja velvoitteet.

Kirjanpito ja raportointi

Arvonalennus:

Kirjanpidolliseen tuloslaskelmakaavaan sisältyy ryhmä Poistot ja arvonalentumiset. Pysyvien vastaavien hankintamenosta arvonalennus (poiston sijasta) tehdään lähinnä silloin, kun kohteesta ei ole tehty poistosuunnitelmaa. Tällaisia hyödykkeitä ovat yleensä maa- ja vesialueet sekä arvopaperit. Arvonalennus voidaan tehdä myös silloin, jos omaisuuserän arvo on pysyvästi alentunut, eikä sen arvon odoteta enää palautuvan – vaikka hyödykkeelle olisi tehty poistosuunnitelma. Esimerkiksi kuorma-autolla ajetaan kolari tai työkone palaa.

Kirjanpito:

Kirjanpidon tärkein tehtävä on tuottaa tietoa yritykselle. Kirjanpito muodostuu yrityksen liiketapahtumista, eli ostoista, myynneistä ja rahasuorituksista. Liiketapahtumien sisältö kuvataan tositteille. Tositteita ovat esimerkiksi myynti-​ ja ostolaskut, käteiskuitit, tiliotteet, matkalaskut ja työaikalistat. Tositteet kertovat siis mitä liiketapahtumassa on tapahtunut. Kirjanpitäjä tekee tositteiden perusteella kirjaukset kirjanpitoon. Kirjanpidon perusteella tai sen lukuja hyödyntäen voidaan tehdä muuta yrityksen toimintaa palvelevaa laskentaa – kassavirtalaskelmia ja -​ennusteita, budjetteja, asiakaskannattavuuslaskelmia ja niin edelleen. Kirjanpidon kirjausten perusteella laaditaan myös tilinpäätös, joka sisältää keskeisinä osina tuloslaskelman ja taseen.

Oma Netvisor poistaa turhia klikkejä kirjanpitäjän arjesta

Kustannuspaikka:

On kirjanpidon ja kustannuslaskennan termi, joka viittaa organisaation osaan, jolla syntyviä kustannuksia seurataan ja hallitaan erikseen. Se toimii sisäisenä kirjanpitoyksikkönä, jonka avulla voidaan tarkastella ja analysoida tiettyyn toimintaan tai osastoon liittyviä kustannuksia yksityiskohtaisemmin. Kustannuspaikat auttavat yrityksiä ymmärtämään, miten eri toiminnot vaikuttavat kokonaiskustannuksiin ja tukevat paremmin päätöksentekoa talousohjauksessa. Kustannuspaikkojen avulla voidaan:

  • Tehostaa organisaation kustannusten hallintaa ja kohdistaa resursseja tehokkaammin.
  • Tunnistaa kannattavuus- ja tehostamiskohteita erilaisten toimintojen tai projektien välillä.
  • Helpottaa budjetointia ja taloudellista suunnittelua yksityiskohtaisemman tiedon avulla.
  • Vertailla eri kustannuspaikkojen suorituskykyä ja tehdä korjaavia toimenpiteitä tarvittaessa.

Poistot:

Kirjanpidon poistot ovat menetelmä, jolla yritys jakaa pitkäaikaisten omaisuuserien, kuten koneiden, laitteiden ja rakennusten, hankintakustannukset useille tilikausille niiden taloudellisen käyttöiän ajan. Poistojen tarkoituksena on kuvata näiden omaisuuserien arvon alenemista ajan myötä ja varmistaa, että tuloslaskelmassa esitetään realistinen vuosittainen kustannus pitkäaikaisista investoinneista. Poistot vaikuttavat yrityksen tulokseen vähentämällä verotettavaa voittoa, ja ne ovat tärkeitä myös yrityksen verosuunnittelun kannalta. Poistot tehdään yleensä kahdella tavalla:

Tasapoisto: Omaisuuserän hankintahinta jaetaan tasaisesti sen oletetulle taloudelliselle käyttöiälle. Esimerkiksi koneen, jonka käyttöikä on 5 vuotta, poistot olisivat 20 % vuosittain.

Menojäännöspoisto: Vuosittainen poisto lasketaan omaisuuserän jäljellä olevan arvon perusteella. Tässä menetelmässä poiston määrä on suurempi käyttöiän alussa ja pienenee ajan myötä.

Raportointi:

Yrityksen raportointi tarkoittaa taloudellisen ja toiminnallisen tiedon keräämistä, analysointia ja esittämistä päätöksenteon tueksi. Se voi olla sisäistä (yritysjohdolle) tai ulkoista (sijoittajille, viranomaisille). Raportoinnin pohjana käytetään mm. kirjanpidon tietoja.

Netvisorin Controllerista saat
kaikki yleisimmät raportit helposti ja nopeasti
Tutustu tästä

Tase:

Yrityksen varojen, velkojen ja oman pääoman tilanne tiettynä ajankohtana.

Taseen loppusumma:

Tase jaetaan kahteen osaan: toisella puolella on varallisuus ja toisella puolella oman ja vieraan pääoman summa eli velat. Taseen loppusumma kertoo yrityksen sitoutuneen pääoman määrän tietyllä hetkellä. Taseen loppusumma kertoo yrityksen toiminnan laajuudesta. Toiminnan laajentuessa sitoutuneen pääoman määrä kasvaa.

Tilinpäätös:

On tilikauden päätteeksi tehtävä laskelma, joka kertoo yrityksesi tuloksen ja varallisuustilanteen. Se perustuu yrityksesi tilikauden kirjanpitoon. Tilinpäätös sisältää ainakin tuloslaskelman, taseen, liitetiedot sekä kirjanpito- ja aineistoluettelon.

Tilinpäätöskäytäntö:

Menetelmät ja säännöt, joita yritys noudattaa laatiessaan tilinpäätöksen.

Tilikartta:

On kirjanpidon perustyökalu, joka sisältää yrityksen kaikki tilit numeroiduissa ja järjestellyissä muodoissa. Se kattaa kaikki tilit, joita käytetään kirjanpidossa tapahtumien kirjaamiseen, kuten varat, velat, tulot, menot ja oman pääoman tilit. Tilikartta auttaa kirjanpitäjää organisoimaan taloudelliset tiedot ja on välttämätön väline raportointia ja taloudellista analyysia varten.

Tuloslaskelma:

Raportti, joka näyttää yrityksen tulot, kulut ja voiton tietyllä aikavälillä.

Toimittajalasku:

Lasku, joka lähetetään yritykselle ostetuista tavaroista tai palveluista.

Vastaavat:

Taseessa on kaksi puolta, vastaavaa ja vastattavaa. Vastaavaa tarkoittaa yrityksen varoja. Vastattavaa koostuu yrityksen omasta ja vieraasta pääomasta. Taseen täytyy mennä aina tasan, mikä tarkoittaa, että vastaavaa on aina yhtä suuri kuin vastattavaa. Mikäli toinen on suurempi kuin toinen, tarkoittaa tämä virhettä kirjanpidossa. Vaihtuvien vastaavien vaihtuvuus on nimensä mukaan nopeampaa kuin pysyvillä vastaavilla. Vaihtuvia vastaavia ovat vaihto-omaisuus, saamiset, rahoitusarvopaperit sekä rahat ja pankkisaamiset. Pysyvät vastaavat puolestaan tuottavat tuloa yritykselle useampana tilikautena. Pysyvät vastaavat koostuu mm. kehittämismenoista, liikearvosta, rakennuksista, kalustosta ja sijoituksista.

Vastattavat:

Taseessa on kaksi puolta, vastaavaa ja vastattavaa. Vastattava koostuu yrityksen omasta ja vieraasta pääomasta. Taseen täytyy mennä aina tasan, mikä tarkoittaa, että vastaavaa on aina yhtä suuri kuin vastattavaa. Mikäli toinen on suurempi kuin toinen, tarkoittaa tämä virhettä kirjanpidossa.

Kustannukset ja kannattavuuden hallinta

Kriittinen piste (Break-even point):

Myynnin määrä, joka kattaa kaikki kiinteät ja muuttuvat kulut, mutta ei tuota voittoa tai tappiota.

Kulut:

Yrityksen kulut ovat rahamääriä, jotka yritys käyttää tuotteiden tai palveluiden tuottamiseen ja myyntiin. Kulut katetaan yleensä yrityksen tuloilla, ja niiden oikein hallinta on keskeistä kannattavuuden ja toiminnan jatkuvuuden varmistamisessa. Kulut voidaan jakaa pääasiassa kahteen kategoriaan: kiinteät kulut ja muuttuvat kulut.

Kiinteät kulut: Kuluja, jotka pysyvät suhteellisen vakaina, riippumatta siitä kuinka paljon yritys tuottaa tai myy. Esimerkiksi vuokrat, palkat ja vakuutukset.
Muuttuvat kulut: Vaihtelevat sen mukaan, kuinka paljon yritys tuottaa tai myy. Ne ovat suoraan sidoksissa liiketoiminnan volyymiin. Esimerkiksi raaka-ainekulut, pakkauskulut ja energiakulut, jos ne kasvavat tuotannon lisääntyessä.

Analysoidessa yrityksen kannattavuutta, on tärkeää ymmärtää näiden kulujen vaikutus. Esimerkiksi kasvava tuotantomäärä voi johtaa siihen, että kiinteät kulut jakautuvat suuremmalle tuotantomäärälle, mikä puolestaan voi alentaa tuotekohtaista kustannusta ja parantaa kannattavuutta. Tämän erottelun ymmärtäminen auttaa hallitsemaan kuluja tehokkaammin, tekemään tarkempia budjetteja ja kehittämään strategioita, jotka tukevat pitkän aikavälin taloudellista suunnittelua.

Kuluttajahintaindeksi (CPI):

Indeksi, joka mittaa hintojen muutosta kuluttajien ostamille tavaroille ja palveluille.

Kustannusanalyysi:

Prosessi, jossa analysoidaan kulujen vaikutuksia yrityksen toimintaan.

Palkanlaskenta:

On prosessi, jossa lasketaan ja maksetaan työntekijöille heidän palkkansa tai palkkionsa. Tämä prosessi sisältää useita vaiheita ja velvoitteita, ja sen toteutus voi vaihdella yrityksen koosta ja rakenteesta riippuen. Keskeisiä elementtejä palkanlaskennassa ovat mm. työsopimuksen ehdot, palkkakomponentit (sis. Esim peruspalkka, ylityö- tai vuorolisiä, bonuksia jne.), verot ja maksut sekä lakisääteiset ilmoitukset. Palkanlaskenta voi olla monimutkainen ja vaatii tarkkuutta lakien ja määräysten noudattamisessa. Monet yritykset käyttävätkin palkkahallinnon ohjelmistoja tai ulkoistavat toiminnon asiantuntijoille varmistaakseen virheettömyyden ja ajantasaisuuden.

Netvisor Palkat
Lisää säästöjä ja vapauttaa resursseja
Tutustu tästä

Vakavaraisuus:

Yrityksen kyky täyttää pitkäaikaiset velvoitteensa.

Riskienhallinta ja toiminnan suunnittelu

Budjetointi:

On prosessi, jossa organisaatio suunnittelee ja ennustaa tulevaa rahankäyttöä sekä tuloja tietyn ajanjakson aikana. Budjetointi toimii talouden hallinnan ja suunnittelun työkaluna, ja se auttaa varmistamaan taloudellisten tavoitteiden saavuttamisen sekä mahdollistaa toiminnan seurannan ja sitä kautta paremman päätöksenteon.

Budjetointi auttaa ylläpitämään tarkkaa talouden hallintaa, mikä edistää rahankäytön tehokkuutta ja resurssien optimaalista hyödyntämistä. Se on tärkeä osa yrityksen strategista suunnittelua, tukien pitkäaikaisten tavoitteiden saavuttamista. Budjetti tarjoaa tietopohjan päätöksenteolle, esimerkiksi hankintojen tai investointien tekemisessä. Ennustamalla tuloja ja menoja yritys voi myös ennakoida mahdollisia riskejä ja valmistautua niihin paremmin.

Riskienhallinta:

Prosessi, jolla tunnistetaan, arvioidaan ja hallitaan yritystoiminnan uhkia.

Tulosennuste:

Ennuste yrityksen tulevista tuloista ja menoista.

Työntekijän osakeoptio:

Optio, joka antaa työntekijälle oikeuden ostaa yrityksen osakkeita alennettuun hintaan.

Markkina ja myynti

Kauppojen keskiarvo:

Vastaa kysymykseen, ketkä asiakkaistanne ovat olleet kannattavimpia. Myynnin panokset kannattaa luonnollisesti kohdistaa niille asiakkaille, jotka tuottavat parhaiten. Sopivan tasapainon löytäminen on tärkeää kannattavan myynnin toteutumiselle.

Myynnin onnistumisprosentti (Hit rate):

On voitettujen myyntitapahtumien osuus kaikista päätökseen menneistä myyntitapahtumista, niin euro- kuin kappalemääräisenä. Hit raten lisäksi on järkevää seurata onnistumisprosenttia myynnin eri vaiheista,sillä vertailu auttaa sinua huomaamaan kehitystä vaativat myynnin vaiheet.

Pörssikurssi:

Tarkoittaa osakkeen tai muun pörssissä noteeratun arvopaperin ajankohtaista markkinahintaa, joka määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Se voi vaihdella reaaliajassa kaupankäynnin aikana sijoittajien ostojen ja myyntien perusteella. Pörssikurssiin vaikuttavat muun muassa yrityksen taloudellinen tilanne, markkinatrendit, uutiset ja globaalit taloustapahtumat.

Tuotot:

Ovat yritykseen sisään tulevaa rahaa, ennen kuin niistä on vähennetty mitään kustannuksia.

Kiinnostaisiko sinua tietää enemmän yrityksesi taloudesta, kehittää raportointia tai vaikkapa automatisoida laskutusta? Me Netvisorilla voimme auttaa sinua kaikessa tässä ja monessa muussa yrityksesi taloushallintoon liittyvässä asiassa.

Ota yhteyttä asiantuntijoihimme