Urheilijan yrittäjyys tuo tukea uran käännekohtiin

Startup-urheilija ja urheilijayrittäjä ovat Suomessa vielä outoja käsitteitä, mutta ehkä jo muutaman vuoden kuluttua yksi nuorten urheilijoiden tavoitteista. Urheilu-ura on perinteisesti nähty vain treenaamisena ja kilpailemisena, mutta nyt Suomessakin kehitetään mallia, jossa urheilu-ura nähtäisiin laajemmin, samanlaisena urana kuin missä tahansa ammatissa.

Netvisor on mukana Sport Fund -yhteistyössä, jossa nuorille urheilijoille halutaan tarjota rahoitusta jo ennen menestysvuosia sekä hyvä pohja urheilijayrittäjyyteen. Sport Fund on yksityinen pääomarahasto, joka rahoittaa nuoria suomalaisurheilijoita uran alussa, mutta tarjoaa myös sekä liiketoiminnan ammattilaisten että konkariurheilijoiden asiantuntijuuden heidän tuekseen.

Sport Fundin salkunhoitaja Jyrki Louhen mukaan Suomesta on puuttunut urheilijoiden ammattilaisuutta tukeva kasvurahoitus. Urheilijan ammatissa on perinteisesti pitänyt ensin menestyä, jotta on saanut rahoitusta, niin palkinnoista, valtion apurahoista kuin sponsoreiltakin.

– Me olemme tavallaan nuorten yksilöurheilijoiden enkelisijoittajia. Haluamme taata tietyn taloudellisen turvan jo ennen suurta menestystä. Emme ole kuitenkaan tukirahasto, vaan muiden sijoittajien tavoin pitkällä tähtäimellä tavoittelemme voittoja sijoituksillemme, Louhi selittää.

Yrittäjyyden kautta vahvempi urheilijaidentiteetti

Toinen tärkeä syy Sport Fundin perustamiseen on urheilijayrittäjyyden tukeminen ja urheilijoiden ammatillisen identiteetin kasvattaminen. Louhen mukaan Suomessa on joitakin urheilijayrittäjiä ja heidän kokemustensa perusteella yrittäjyys kasvattaa urheilijan sosiaalista identiteettiä.

– Yrittäjästatus on virallinen ja sen myötä urheilija tavallaan pukeutuu ammattilaiseksi. Ammatti-identiteetti on henkisesti urheilijalle erittäin tärkeä, Louhi sanoo.

Yksi Louhen haaveista on, että yksilöurheilijoille tulisi ammatillinen tavoitetila, yrittäjyys. Hän toivoo, että tulevaisuudessa lahjakkaille nuorille kerrottaisiin jo yläkoulussa urheilija-ammatista ja – yrittäjyydestä yhtenä mahdollisena urapolkuna.

Olisi suotavaa, että urheilijat toimisivat kuten kuka tahansa startup-yrittäjä

Yrittäjyys on hänen mukaansa luonnollinen urapolku urheilijalle. Urheilijalla ja yrittäjällä on jo valmiiksi monia samoja piirteitä, kuten kunnianhimo, sinnikkyys, ahkeruus ja paineensietokyky, sekä yksilöurheilijalla tietysti työ- ja vero-oikeudellinen asema.

Yrittäjämäinen toiminta parantaisi erityisesti urheilijan talouden hallintaa ja toisi siihen suunnitelmallisuutta. Yrittäjänä hänen täytyy tehdä kannattavuuslaskelmia, ymmärtää myynnin merkitystä, oppia viestintää ja hallita yrityksen taloushallintoa.

– Olisi suotavaa, että urheilijat toimisivat kuten kuka tahansa startup-yrittäjä ja myöhemmin kuin kuka tahansa menestyvä yrittäjä, Louhi toivoo.

Yrittäjyys parantaa urheilijan taloudellista asemaa

Urheilijan uran alku vaatii usein suuria rahallisia panostuksia, mutta töitä täytyy tehdä vuosia ennen kuin tulosta alkaa tulla palkinto- ja sponsorirahojen muodossa. Nuoren urheilijan pääasiallinen rahoittaja on yleensä oma vanhempi. Jos jo juniori-iässä urheilijan taloutta pyöritettäisiin yrityksen kirjanpidon kautta, voitaisiin ns. tappiovuodet vähentää yrityksen verotuksessa myöhemmin.

Nykyinen, useilla yksilöurheilijoilla käytössä oleva valmennusrahasto on Jyrki Louhen mielestä urheilijan kannalta hankala malli. Rahaston avulla tuloverotusta voi toki optimoida siten, että vuoden aikana muodostuneita tuloja voi nostaa kuluja vastaa ja jäljelle jäävän katteenkin voi osittain siirtää urheilijarahastoon.

Käytännössä urheilija kuitenkin menettää noin neljänneksen tuloistaan. Rahastosta voi nostaa rahaa vain kuitteja vastaan. Eli urheilija nostaa rahat kuluttajana ja maksaa niistä 24% arvonlisäveron, jonka hän voisi ainakin osittain vähentää toimiessaan yrittäjänä. Lisäksi kassavirran näkökulmasta valmennusrahasto on liian hidas urheilijan arkeen.

Jos jo uran aikana on opetellut yrittäjyyden osaamista, on siirtymä todennäköisesti helpompi

Oma yritys helpottaisi myös urheilijan elämän tärkeissä siirtymävaiheissa. Ensimmäinen siirtymä on juniorista ammattimaiseksi huippu-urheilijaksi. Tällöin urheilijalle yleensä puhutaan fyysisistä ja tuloksellisista vaatimuksista, mutta talouspuoli tai esimerkiksi brandääminen unohdetaan kokonaan.

Toinen siirtymä on urheilu-uran päättyminen. Jos jo uran aikana on opetellut yrittäjyyden osaamista, somenäkyvyyden hyödyntämistä, taloushallintoa jne., on siirtymä todennäköisesti helpompi. Menestyvät urheilijat jatkavat usein jollain tavalla urheilun alalla. Jos heillä olisi jo oma yritys olemassa, olisi uutta uraa helpompi lähteä rakentamaan.

– Lisäksi urheilu-uran aikana ansaitut rahat ovat yrityksessä myöhempää elämää varten tallessa. Parhaassa tapauksessa siellä on voitonjakokelposia varoja, joita voi investoida tai nostaa osinkoina, jolloin urheilija ei putoaisi tyhjän päälle, Jyrki Louhi kuvailee.

Yrittäjänä urheilijalla myös vahvempi oikeudellinen asema

Maailmalla on hyvin erilaisia käytänteitä ja lainsäädäntöä urheilijan statukseen liittyen. Esimerkiksi ammattilaisuus- ja amatöörikäsitteissä on suuria eroja niin maiden kuin eri lajienkin välillä.

Urheilijan asema poikkeaa muista ammateista myös mm. verotuksessa ja sosiaaliturvassa.
Taustalla on urheilijan huonosti määritelty ammatillinen asema ja erillislainsäädäntö. Urheilijan tulot muodostuvat mm. palkintorahoista, sponsorirahoista ja erilaisista valtion tai lajiliittojen tuista. Kaikkia näitä tuloja kohdella verotuksessa eri tavoin. Louhi kertoo esimerkin.

– Urheilija voi saada samoista kisoista kahdella eri tavalla verotettavia palkkioita. On menestysriippumattomia palkkioita, kuten starttiraha. Se on arvonlisäverollista esiintymisrahaa ja siihen liittyvä kulujen arvonlisävero on vähennyskelpoista. Menestymiseen liittyvä voittoraha sen sijaan on arvolisäverotonta ja siihen liittyvät kulut vähennyskelvottomia. Valtion apurahat ovat tuloverotuksessa verotonta tuloa ja stipendejä on verollisia ja verottomia.

– Verotuksenhan pitäisi olla kansalaiselle selkeää ja läpinäkyvää. Urheilijalle se ei ole sitä, Louhi harmittelee.

Verotuksenhan pitäisi olla kansalaiselle selkeää ja läpinäkyvää. Urheilijalle se ei ole sitä

Louhen mielestä on väärin, että urheilijan arvonlisäverotuksen vähennyskelpoisuuden määrä riippuu menestyksestä. Se ei ole tasa-arvoista urheilijoita kohtaan. Yksilöurheilijoiden verotus on niin monimutkaista, että Suomesta löytyy käytännössä vain muutama kirjanpitäjä, jotka ymmärtävät tilanteen ja osaavat hoitaa urheilijan veroasioita.

Toinen ongelma on urheilijan sosiaaliturva. Koska yksilöurheilija ei yleensä saa palkkatuloa, ei hän myöskään maksa sosiaalimaksuja. Tämä nousee ongelmaksi varsinkin pidempien
loukkaantumisten aikana.

Yrittäjänä hän periaatteessa voi maksaa yrittäjämaksut ja varmistaa itselleen samanlaisen sosiaali- ja eläketurvan kuin muillakin yrittäjillä. Eläkevakuutusyhtiöön hän joutuu tällöin ilmoittaa ammattinimikkeeksi yrittäjä ei urheilija. Vakuutusyhtiöt eivät vakuuta urheilijoita, koska heillä on erillislaki.

Netvisor mukana tukemassa nuoria urheilijayrittäjiä

Netvisor on mukana Sport Fundissa nuorten urheilijayrittäjien rahoittajana ja yrittäjyyden tukijana taloushallinto-ohjelmiston ja -osaamisemme kautta. Urheilun ja urheilijoiden tukeminen on meille tärkeä osa toimintaamme ja esimerkiksi sadat urheiluseurat käyttävät jo Netvisoria.

Sport Fundissa haluamme erityisesti tarjota nuorille urheilijayrittäjille parhaan mahdollisen tuen uuden yrityksen taloushallinnon hoitamiseen. Netvisorin ansiosta yrittäjä voi automatisoida monia arjen rutiineja ja nähdä yrityksen taloustilanteen yhdellä silmäyksellä. Ohjelmisto vapauttaa aikaa talousrutiineista urheilijayrittäjän muihin tärkeisiin töihin, kuten suunnitteluun, treenaamiseen ja kontaktien luomiseen.

Netvisor tukee kaikkia uusia yrittäjiä tarjoamalla taloushallinto-ohjelmiston ensimmäiseksi vuodeksi ilman kuukausimaksuja. Tutustu kampanjaan >>