Taru Laxström puhuu Netvisorista vaikka viisi tuntia

- Festum Accountingin Netvisor-pääkäyttäjä Taru Laxström on Netvisorin Most Valuable Professional
- Hänen auttaa työssään kollegoitaan ja asiakkaita käyttämään Netvisoria
- Hänen mukaansa asiakas maksaa reaaliaikaisesta kirjanpidosta eikä käsiteltyjen laskujen määrästä
- Hänene mielestään Netvisorin vahvuudet pääsevät esiin, kun sitä käyttää mahdollisimman laaja-alaisesti
Kun Festumin Teamsiin kilahtaa viesti ”miksei tää toimi?”, se päätyy usein Taru Laxströmille. Iloinen, suorapuheinen ja aina innostunut Taru on Festum Accounting tilitoimiston Netvisor-pääkäyttäjä. Hän levittää sähköisen taloushallinnon ilosanomaa niin tarmokkaasti, että Netvisor nimesi hänet syksyllä Most Valuable Professionaliksi.
Perusteluissa Taru mainittiin aktiivisena ja näkyvänä Netvisor-lähettiläänä. Uutinen vei häneltä hetkeksi sanat suusta.
“Mä menin ihan lukkoon! Seuraavana päivänä töissä kaikki kyseli, millä perusteella mä tän sain, enkä mä tiennyt itsekään. Sitten joku kaivoi jostain sen kirjoituksen, jossa perustelut oli.”
Kovin kauan arvoitusta ei tarvinnut pohtia. Taru tunnustaa auliisti olevansa jokapaikanhöylä.
“Mä oon aina suuna päänä mukana joka paikassa. Jos mä löydän hyvän jutun tai Netvisoriin tulee kiva päivitys, mä kirjoitan siitä LinkedIniin tai Facebookiin. Kyllä mä vähän semmoinen Netvisor-lähettiläs oon.”
Yhden täpän metsästäjä
Taru työskentelee Netvisorin pääkäyttäjänä. Omin sanoin hän on poikkeusten käsittelijä, kaivaja ja selittäjä. Hän häärii taustalla, jotta kirjanpitäjien ei tarvitse murehtia, miksi lasku ei mene automaatiolla tai miksi skannattu lasku kulkee eri säännöillä kuin verkkolasku.
Tarun työpäivä rakentuu Teams-viesteistä. Joku on laittanut matkalaskut kuntoon, mutta käyttäjä ei vieläkään pääse niihin käsiksi.
“Sitten mä lähden katsomaan, mikä on vikana. Usein se on se yksi täppä, jota ne ei vaan löydä. On helpompi heittää Tarulle viesti, niin se sanoo kohta, että nyt toimii.”
”Kai te käytätte tekoälyä?”
Taru on seurannut aitiopaikalta, miten suhtautuminen tekoälyyn on kääntynyt päälaelleen. Ensin ei haluttu mitään tekoälyjä. Sitten tuli hiljainen vaihe, kun kukaan ei oikein tiennyt asiasta mitään. Nyt uudet asiakkaat kysyvät jo tarjousvaiheessa, että kai te käytätte tekoälyä ja automaatioita.
Kirjanpitäjille Taru toistaa samaa viestiä kerta toisensa jälkeen.
“Asiakas ei maksa siitä, että te olet käsitellyt 150 laskua. Hän maksaa siitä, että saa reaaliaikaisen kirjanpidon ja että luvut ovat raportilla silloin, kun hän niitä tarvitsee.”
Tekoälyn kanssa ollaan vielä opettelun alussa. Netvisorin palaverissa olit tullut esiin, että tekoäly nostaa ehkä vähän liikaakin poikkeamia. Tarua tilanne ei hätkähdytä.
“Tyhmä tekoälyohjelmahan se olisi, jos se ei nostaisi! Sitä opetetaan, että tämä on ok ja tämä ei. On tosi ihanaa, kun se löytää asioita, mutta yhtä kiva on, kun se välillä antaa vain ehdotuksia. Kirjanpitäjä katsoo ja sanoo, että olen samaa mieltä, ja vasta sitten tositteet tehdään kirjanpitoon.”
Entä tekeekö tekoäly lopulta Tarun työt? Kerran eräs kehittäjä ilmoitti hänelle, että tavoite on tehdä hänestä työtön. Taru ei ole kuitenkaan huolissaan.
“Mun työssä ei oo mitään toistuvaa tai rutiinia, ne on aina erikoistilanteita tai uusia koulutustilanteita. En oo ainakaan vielä keksinyt, miten tekoäly veisi kaikki mun työt.”
Logiikan ihminen rakastaa kokonaisuutta
Lempitoimintoaan Netvisorissa Taru ei suostu nimeämään. Hänen mielestään ohjelma pitää ottaa käyttöön kokonaisuutena, ja juuri silloin se alkaa loistaa.
“Mä oon semmonen logiikan ihminen. Mä rakastan sitä, kun ohjelmistossa hommat toimii juuri niin kuin loogisesti pitääkin. Kun laitan tositteelle seurantakohteen, niin tase-erittely on siinä valmiina. Ja kun kaikki toimii niin kuin pitää, ei tilinpäätöksessä ole mitään tehtävää. Sen kun katselet vaan, että hienolta näyttää.”
Taru tietää hyvin, että ohjelmistoista on monta mielipidettä. Somessa joku vannoo Netvisorin nimeen ja toinen pitää sitä mahdottoman vaikeana, ja sama pätee muihin ohjelmiin. Talon sisälläkin käydään välillä hyväntuulista vänkäämistä ohjelmistojen paremmuudesta.
Ahaa-elämyksiä syntyy yhä joka kuukausi. Kun ohjelmistoon tulee uusi ominaisuus, Taru peilaa sitä heti vanhoihin ongelmiin. Kerran jos toisenkin hän on voinut palata asiakkaalle, kun Netvisoriin on tullut jokin uusi toiminnallisuus, että nyt se sinun ongelmasi on ratkaistu.
Ihmiset innostavat työssä eniten
Uuden tekeminen on Tarulle työn tärkein suola. Hän nauttii, kun häntä pyydetään mukaan kehittämään uutta toimintoa tai jopa kokonaan uutta ohjelmistoa. Netvisor Pron kehitystyöhön hän lähti mukaan suurella innolla.
“Mä tykkään miettiä koko ajan viisi askelta eteenpäin, mihin ollaan menossa.”
Parasta työssä ovat kuitenkin ihmiset.
“Ihmiset, ihan ehdottomasti! Mä oon semmonen höpöttelijä ja esiintyjä. Mä sanon aina käyttöönottokoulutuksissakin, että kertokaa, mihin haluatte keskittyä. Mä puhun kyllä tästä ohjelmasta vaikka viisi tuntia, mutta siitä ei välttämättä teille hyötyä,” hän nauraa.
Kollegat ja asiakkaat kehuvat Tarua siitä, että hän puhuu selvää suomea. Hän ei käytä hienoja englanninkielisiä, teknisiä termejä, joiden kohdalla kuulija putoaa kärryiltä.
“Keep it simple on mun motto. Jos selitys alkaa mennä vaikeaksi, en mä odotakaan, että kukaan ottaa sitä vastaan. Silloin mun pitää olla itse mukana tekemässä, niin päästään eteenpäin.”
Suorat linjat Vismaan
Taru on ollut mukana useissa pilotoinneissa ja kehityshankkeissa, ja hän on tutustunut vuosien varrella moneen netvisorilaiseen. Tukipalvelua hän käyttää ahkerasti, mutta tiukan paikan tullen apu löytyy myös suoraan.
“On tiettyjä ihmisiä, joille uskaltaa jo laittaa sähköpostia, että auta mua vähän tässä eteenpäin. Ja kun oikeasti tulee joku haaste, niin Juha Kovaniemen kautta on aina löytynyt ratkaisu. Kyllä yhteistyö Netvisorin kanssa toimii tosi hyvin.”
Staffit, konsertit ja kolme päivää Pori Jazzia
Kotona Tarua odottaa kaksi mustaa staffia, 14- ja 11-vuotiaat. Koirien kanssa on puuhattu kaikenlaista ja kierretty näyttelyitä, mutta nyt herrasväki saa viettää ansaittuja vanhuuspäiviään. Lapsetkin alkavat olla aikuisia, joten vapaa-aikaa jää käsitöille ja ennen kaikkea musiikille.
Musiikin suhteen Taru on kaikkiruokainen. Porissa on onneksi aktiivinen kulttuurielämä, sillä Taru tykkää käydä keikoilla. Kirjurinluodon kesätapahtumat ja iskelmäfestarit kelpaavat myös.
Pori Jazz on kuitenkin aina kesän kohokohta. Nuorena Taru myi festivaalilla vapaaehtoisena t-paitoja ja lippalakkeja aamusta iltaan.
“Sieltä asti olen tykkännyt siitä tunnelmasta. Melkein joka kesä mä oon kolme päivää siellä festareilla pyörimässä ja kiertelen eri lavoilla.”
Ja ensi kesänä hänet löytää taas Kirjurinluodon viheriöltä, todennäköisesti juttelemasta jonkun kanssa.



