Miksi suomalainen yrittäjä säästää, kun pitäisi kasvaa? Syyllinen löytyy yllättävästä tilastosta
Netvisorin kirjanpitodata kertoo saman tarinan vuodesta toiseen: investoinnit ohenevat, osingot kasvavat ja kassapuskuri kuluu. Syyllinen ei ole laiskuus eikä ahneuskaan, vaan vastaus on paljon monimutkaisempi. Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki nimeää neljä tekijää, joista viimeinen yllättää.
Talouden rakennemuutos, epävarmuus ja rahoituksen saatavuus; nämä kolme nousevat yleensä esiin, kun puhutaan suomalaisten yritysten investointivarovaisuudesta. Kotamäki listaa nekin, mutta lisää mukaan neljännen tekijän, jota ei kovin usein ääneen sanota: yrittäjien ja työntekijöiden ikä.
“Tein tilastollista analyysiä Tilastokeskuksen aineistolla: yritysten henkilöstön ikäjakauma ja investointitaso korreloivat selkeästi negatiivisesti. Yritykset, joissa henkilöstö on ikääntyneempää, investoivat vähemmän kuin nuorempien työntekijöiden yritykset”, Kotamäki sanoo.
Ilmiö on rationaalinen. “Se muistuttaa sijoituskäyttäytymistä: nuori ottaa enemmän riskiä, vanhempi keventää sitä vähitellen. Sama näkyy yrityksissä. Kun henkilöstö keskimäärin ikääntyy, painopiste siirtyy vakauteen ja olemassa olevan turvaamiseen uusien riskipitoisten investointien sijaan. Tämä heijastuu suoraan investointihalukkuuteen.”
Suomessa on tullut 450 000 uutta 65 vuotta täyttänyttä kansalaista viimeisen 15 vuoden aikana. Kotamäki uskoo, että tämä näkyy suoraan koko yrityssektorin riskinottohalussa.
“Ikääntyminen on megatrendi, joka vaikuttaa taustalla kaikkien muiden tekijöiden rinnalla. Kyse on täysin rationaalisesta käyttäytymisestä, mutta kansantalouden näkökulmasta se tarkoittaa, että riskinottohalu vähenee.”
Lue koko raportti: Talouspulssi – Yritysten tulokset ja säästöt hupenevat osinkoihin
Palveluvaltaistuminen muutti pelin säännöt
Kotamäki aloittaa neljän selittäjän listansa talouden rakennemuutoksesta. Suomi on muuttunut palveluvaltaisemmaksi jo pitkään ja palvelutoimialojen investoinnit ovat luonteeltaan pienempiä kuin teollisuuden.
Netvisorin data havainnollistaa tämän selkeästi: ravintolat, kuljetus ja moottorikorjaus investoivat ahkerimmin, kun taas konsultointi ja kirjanpito jakavat osinkoa useammin kuin investoivat. Aineeton liiketoimintamalli tarkoittaa, että tuotto palautuu omistajille eikä sitoudu koneisiin.
“Palveluvaltaistuminen on globaali trendi, eikä se itsessään ole ongelma. Ongelma syntyy, jos myös teollisuus investoi vähemmän ja näinhän on käynyt.”
Epävarmuus on todellinen jarru
Toinen tekijä on epävarmuus. Netvisorin aineisto kattaa vuodet 2022–2025, eli ajanjakson, jona koronasta toipuminen, inflaatioshokki ja kuluttajien heikentynyt ostovoima ovat rasittaneet erityisesti palveluliiketoimintaa.
“Kun kuluttajien ostovoima tippui ja näkymät heikkenivät, yrityksillä ei ollut halua eikä rohkeutta investoida samalla tavalla kuin paremmassa tilanteessa. Se on ymmärrettävää ja lukuja pitää tulkita siinä kontekstissa.”
Rahoitus ei tavoita niitä, jotka sitä eniten tarvitsevat
Kolmas tekijä on rahoituksen saatavuus, mutta se ei koske kaikkia tasapuolisesti.
“Vakavarainen yritys, jolla on pitkä suhde pankkiin, saa edelleen rahoitusta melko hyvin. Mutta nuori, kasvava yritys, jolla ei ole historiaa tai vakuuksia, on paljon vaikeammassa tilanteessa”, Kotamäki kuvaa.
Juuri ne yritykset, joilla olisi eniten kasvuhalua, kohtaavat suurimmat esteet.
“Vakuudettomilla luotoilla ei tyypillisesti kannata lähteä voimakkaaseen investointiin. Riski kasvaa liian suureksi, joten investointihalukkuus jää toteutumatta.”
Ruotsi ottaa lainaa investoidakseen — Suomi täyttää kassaa
Ehkä terävimmän kuvan Suomen tilanteesta antaa vertailu Ruotsiin.
Kotamäki on tarkastellut yrityssektorin nettoluotoantotilastoja; säästääkö vai velkaantuuko yrityssektori kokonaisuutena. Havainto on selkeä.
“Suomen yrityssektori on ollut nettosäästäjä käytännössä koko tämän vuosituhannen. Karkeasti kuvattuna, kun yritys tienaa 100 euroa, se investoi noin 80 euroa eteenpäin ja loput jäävät kassaan.”
Ruotsissa suunta on päinvastainen. Ruotsin yrityssektori on ollut jo pitkään nettolainanottaja. Se investoi enemmän kuin tienaa ja kattaa erotuksen ulkoisella rahoituksella.
Suomen yrityssektori on ollut nettosäästäjä käytännössä koko tämän vuosituhannen
“Ruotsissa otetaan enemmän riskiä. Siellä lainataan, jotta saadaan investointeja liikkeelle ja sitä kautta tulevaisuuden kasvua. Suomessa ei. Tämä on selkeä ja hälyttävä ero.”
Ero juontuu pitkälti ikärakenteesta. Suomessa syntyi poikkeuksellisen suuria ikäluokkia sotien jälkeen. Ruotsissa vastaavaa syntymäpiikkiä ei ollut ja lisäksi Ruotsissa on ollut merkittävää nettomaahanmuuttoa 1970-luvulta saakka, mikä on tasannut ikäpyramidia.
“Ruotsin ikärakenne on huomattavasti suotuisampi kuin Suomen. Ja tämä näkyy suoraan yrityssektorin riskinottokyvyssä.”
Kotamäki lisää vielä kiinnostavan havainnon.
“Ruotsalaiset yritykset maksavat enemmän osinkoja kuin suomalaiset ja investoivat silti enemmän. Erotuksen kattavat velkarahoituksella. “Se tarkoittaa, että siellä otetaan riskiä tietoisesti. Suomessa ei.”
Pienen yrityksen osinko on usein palkka
Netvisorin data nostaa esiin kiinnostavan yksityiskohdan: pienimmissä yrityksissä, alle 100 000 euron liikevaihdolla, payout ratio on selvästi korkein. Ne jakavat suhteessa enemmän tuloksestaan osinkoja kuin suuremmat yritykset.
Kotamäki ei pidä tätä yllätyksenä. “Pienimmät ovat todennäköisesti yksinyrittäjiä. Heille osinko on käytännössä toimeentulo, ei sijoitustuotto. Heidän on otettava se raha ulos, koska muuten ei tule toimeen.”
Sama logiikka selittää osingonjakoa tappiollisinakin vuosina. Joka viides tappiollinen yritys jakaa silti osinkoa.
“Yhden vuoden tappio ei vielä tarkoita, että yritys ei pysty jakamaan. Jos jakokelpoisia varoja on kertynyt aiemmilta tilikausilta, se on täysin ymmärrettävää ja usein yrittäjälle ainoa keino selvitä.”
Ongelma syntyy vasta, jos tappiollinen kausi pitkittyy eikä osingonjako silti lopu.
Kasvuun tarvitaan sekä kannustimia että rohkeutta
Raportista pistää Kotamäen mukaan silmään yritysten talouden heikentyminen, mutta hän ei pidä sitä vielä hälyttävänä.
“Tämä heikentyminen on todella merkittävää. Voitollisten määrä laskee kahdesta kolmanneksesta karkeasti puoleen ja mediaanitulos todella paljon. Mutta tässä pitää muistaa ottaa huomioon aloittavat yritykset. Ne hieman vääristävät tulosta, koska ne ovat tietysti melko pieniä aloittaessaan.”
Tämä heikentyminen on todella merkittävää. Voitollisten määrä laskee kahdesta kolmanneksesta karkeasti puoleen ja mediaanitulos todella paljon
Miten suomalaisten yritysten investointihalua voisi lisätä? Kotamäki on rehellinen: helppoja vastauksia ei ole.
“Jos olisi yksinkertaisia ratkaisuja, ne olisi jo löydetty. Kyse on kimpusta erilaisia toimia.”
Kaksi reittiä nousee esiin. Ensimmäinen on verojärjestelmä. “Tällä hetkellä osa kannustimista ohjaa varallisuuden kartuttamiseen yritykseen, jotta tulevaisuudessa voi nostaa huojennettuja osinkoja. Tämän mekanismin uudelleen miettiminen voisi ohjata pääomia enemmän investointeihin.”
Inspiraatiota voi hakea Kotamäen mielestä hakea esimerkiksi Viron veromallista, vaikka sekään ei ole ihan ongelmaton: kun veroa maksetaan vasta tuloksen ulos ottamisesta, yrityksen sisällä investoiminen on verotehokasta.
Toinen reitti on maahanmuutto. “Korkean työllisyyden maahanmuutto on yksi mahdollisuus. Maahanmuuttajilla on tutkitusti enemmän riskinottoalttiutta. He perustavat yrityksiä, investoivat ja kasvattavat yrityksiään. Puolessa Suomesta tulleista patenteista on ulkomaalainen mukana. Se on valtava osuus.”
Hän tiedostaa, että molemmat keinot ovat poliittisesti haastavia. “Mutta juuri siksi tähän ei ole yhtä helppoa vastausta.”
Tästä noustaan, jos uskalletaan uskoa siihen
Kotamäki ei jää synkkään kuvaan. Hän katsoo vuotta 2026 myönteisesti.
“Tämän vuoden ensimmäiset merkit ovat hyviä. Uskon, että tästä noustaan ja ensi vuosi voisi olla vielä tätäkin parempi.”
Hän muistuttaa, että aineiston neljä vuotta ovat olleet poikkeuksellisia.
Tämän vuoden ensimmäiset merkit ovat hyviä. Uskon, että tästä noustaan
“Koronavuodet, inflaatioshokki ja kuluttajien ostovoiman heikkeneminen, nämä kaikki osuivat tarkastelujaksolle. On ymmärrettävää, että luvut eivät näytä hyvältä. Mutta poikkeusaika ei tarkoita, että suunta on pysyvä.”
Eurooppa on tiivistänyt yhteistyötä, mikä on Kotamäen mukaan todella hyvä kehityssuunta.
“Positiivisia mahdollisuuksia on. Se pitää muistaa. Tästä noustaan.”
Ani Rumpu on sisällöntuottaja Netvisorin markkinoinnissa. Entinen pitkän linjan journalisti uskoo, että markkinoinnissakin totuus päihittää kaunopuheet.
