Matka kohti Ylläs-Leviä – Nyt tai ei koskaan!

Sirpa Turunen on valmistaututunut kuuden muun vismasolutionslaisen kanssa Visma Ski Classics Ylläs-Levi -hiihtoon. Kisa hiihdetään 14.4.2018. Lue myös Sirpan aikaisempi blogi valmistautumisesta.

Hiihto on edelleen ihan parasta, jopa perinteisellä. Olen ottanut tämän Ylläs-Levi-haasteen ehkä aavistuksen liian tosissani, ja en uskalla edes laskea ladulla vietettyjä tunteja töissä käyvänä pienten lasten äitinä. Kotona jokainen viikko alkaa (tai päättyy) ”sunnuntaipalaveriin”, jossa aikataulutetaan seuraava viikko, kumpi vie ja hakee lapset päiväkodista, kuka käyttää lapset harkoissa, milloin kenenkin vuoro käydä treenaamassa ja siihen yhtälöön summataan vielä molempien työreissut mukaan. Meillä tämä on onneksi toiminut hyvin näin.

Olen treenannut pääsääntöisesti hiihtäen. Tämän lisäksi olen käynyt joka perjantai Visma Solutionsin omassa lounasjumpassa. Olemme korvanneet pitsaperjantain lounasjumpalla, jossa jokainen jumppaan osallistuja saa halutessaan vetovastuun ja sitten tehdään kunnon 30 minuutin HIIT-treeni lounasaikaan.

Krista Pärmäkosken 30 km perinteisen olympiahopean innoittamana kävin itsekin hiihtämässä samana päivänä 30 km perinteisellä.

Hiihtolenkkini ovat myös pidentyneet huomattavasti; kun viime talvena oma ajatus oli, ettei alle 10 km lenkkiä viitsi edes hiihtää, niin tänä talvena se raja on kasvanut 15 kilometriin. Krista Pärmäkosken 30 km perinteisen olympiahopean innoittamana kävin itsekin hiihtämässä samana päivänä 30 km perinteisellä. Aikaa meni vähän enemmän kuin Kristalla, mutta hiihto sujui ihan hyvin. Tämä hiihtolenkki muistutti minua kelin vaikutuksesta hiihtoaikoihin, koska aikaa kului reilut 15 minuuttia enemmän kuin edellisellä vastaavanmittaisella lenkillä.

Maaliskuussa työkaverimme, Jani haastoi meidän muut Ylläs-Levi -hiihtoon osallistuvat vismasolutionslaiset hiihtämään 40 km lenkin seuraavan viikon aikana. Tartuin haasteeseen ensimmäisenä ja lähdin hiihtämään kevätauringon paistaessa Lappeenrannan lentokentän latua ympäri.

Hiihto sujui hyvin, mutta noin 25 kilometrin paikkeilla ihmettelin, että mikä nyt on vialla, kun käsi ottaa koko ajan kiinni takin helmaan? Sitten huomasin juomavyössä olevan juomapullon korkin vuotaneen viimeiset viisi kilometriä vettä hiljalleen housuille ja takin helmaan – ja pakkaskelissähän housut ja takki jäätyivät! Sitten hiihdettiin viimeiset 15 kilometriä housut jäässä, aivan kirjaimellisesti. Hyvä opetus tässä vaiheessa, laita korkki kiinni ennen kuin lähdet ladulle. Toisaalta kollega Lasse, joka vastasi seuraavaksi 40 km haasteeseen, ratkaisi juomaongelman niin, ettei juonut koko matkan aikana mitään. Kuulemani mukaan kroppa taisi reagoida aavistuksen rajusti tuohon, joten ei hyvä vaihtoehto sekään. Amatöörit liikenteessä.

Jani, Lasse ja AP lähtivät hiihtämään itsekseen minun jäädessä Jarmon henkilökohtaiseen tukiopetukseen.

Pääsimme porukalla myös Kaisan Mäkäräisen valmentajan, Jarmo Punkkisen tekniikkatreeneihin. Tekniikkaharjoittelu tulikin todella tarpeeseen. Aluksi hiihdettiin ilman sauvoja ja silloin tuli kehuja hyvästä tekniikasta. Hyvän olon tunne pääsi valloilleen. Tekniikan vaihtuessa yksipotkuiseen vuorohiihtoon tuli kuitenkin totuus ilmi omasta puutteellisesta tekniikasta. Jani, Lasse ja AP lähtivät hiihtämään itsekseen minun jäädessä Jarmon henkilökohtaiseen tukiopetukseen. Loppujen lopuksi tekniikka on hyvä vuorohiihdon ja tasatyönnön osalta, mutta kotiläksyjä jäi paljon yksipotkuisen vuorohiihdon osalta. Mietin siinä vaiheessa, että kun samalla viikolla hiihdetty 40 km lenkki, vaikkakin housut jäässä, meni omaan kuntoon nähden kovaan aikaan, miten kova aika sieltä tulisi jos tekniikka olisi kunnossa.

Tästä sisuuntuneena jatkoin samana päivänä tekniikan hiomista, iltapäivä tekniikkavideoita katsoen ja illalla uudestaan Kisapuiston ladulle harjoittelemaan kaikessa rauhassa. Miehen vein samalla SaiPan peliin, lapset lahjoin kiipeilemään lumikukkuloille ja itse harjoittelin lisää. Sykekin nousi kertaalleen ihan kiitettävästi, mutta ei liian kovasta treenistä vaan siitä, kun hetkeksi käänsin selkäni, niin nuorimmainen oli kiivennyt puuhun liian korkealle. Onneksi hän pääsi alas tippumatta.

Hiihdettyjä kilometrejä on kertynyt tähän mennessä 764 km. Lentokentän latua on kierretty kahdenkymmenen asteen pakkasessa, tuulessa ja tuiskussa, plussakeleillä ja kevätauringon paisteessa pikku pakkasessa, joten eri keliolosuhteiden vaikutus suksiin ja hiihtäjään on ainakin testattu tänä talvena. Kisakunnon viimeistely kohti 70 kilometrin koitosta ei ole kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Flunssa kaatoi minut sängyn pohjalle kolme viikkoa ennen kisaa ja siitä toipuminen on ollut hidasta. Tämän lisäksi suksien kanssa tuli viime hetken stressi ja kävin ostamassa uudet sukset kaksi viikkoa ennen kisaa. Nyt en ole edes ihan varma toimivatko ne plussakelillä, jota Ylläs-Leville on lauantaiksi luvattu. Mutta näillä mennään!

Kisa on siis huomenna – ja jännittää ihan älyttömästi!


Sirpa Turunen työskentelee Visma Solutionsilla avainasiakasvastaavana. Hän vastaa Netvisorin käyttöönotoista ja koulutuksista. Sirpan mielestä kaikki haasteet on voitettavissa positiivisella asenteella.